Akuutti ja krooninen selkäkipu: syyt, hälytysmerkit ja hoito

Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä syistä hakea apua, ja useimmiten sille ei löydy yhtä tiettyä vauriota – silloin puhutaan epäspesifisestä selkäkivusta.[1] Kipu voi uusiutua tai pitkittyä – oikea-aikainen lihas- ja nivelhoito voi auttaa palauttamaan liikkuvuuden nopeammin ja ehkäisemään uusiutumista. Tällä sivulla kerromme, mikä voi ylläpitää kipua, miten menetelmämme voivat lievittää sitä ja milloin on hakeuduttava heti lääkäriin.
Akuutti ja krooninen selkäkipu: syyt, hälytysmerkit ja hoito

Hälytysmerkit: milloin hakeutua heti lääkäriin tai soittaa 112

  • Tunnottomuus nivusissa, pakaroiden sisäpinnoilla tai sukuelinten alueella („ratsupaikka-alue“) – soita 112 tai hakeudu heti päivystykseen.
  • Uusi ongelma virtsarakon tai suolen hallinnassa: virtsaamisvaikeus, virtsaumpi, virtsan- tai ulosteenpidätyskyvyttömyys – soita 112 tai hakeudu heti päivystykseen.
  • Nopeasti paheneva heikkous toisessa tai molemmissa jaloissa, jalkaterän „lepsuminen“, kipu tai tunnottomuus molemmissa jaloissa tai uusi seksuaalitoiminnan häiriö – hakeudu heti päivystykseen.
  • Kipu kaatumisen, onnettomuuden tai muun merkittävän vamman jälkeen; osteoporoosissa myös lievemmän vamman jälkeen.
  • Selittämätön laihtuminen tai aiemmin todettu syöpä.
  • Jatkuva kipu, joka ei helpota levossakaan ja pahenee öisin.
  • Pitkäaikainen kortikosteroidihoito tai immuunivastetta heikentävä hoito – suurentunut murtuma- ja infektioriski.
  • Näiden oireiden yhteydessä emme tee hierontaa emmekä manuaalista terapiaa, vaan suosittelemme ensin lääkärin arviota.

Akuutti ja krooninen selkäkipu – mikä ero?

Akuutti selkäkipu

Akuutiksi kutsutaan alle 6 viikkoa kestänyttä selkäkipua; 6–12 viikkoa kestänyttä kipua kutsutaan subakuutiksi. Se alkaa usein epätavallisen rasituksen tai nostamisen jälkeen, mutta voi tulla myös ilman selvää syytä. Kipu voi olla terävää ja liikkuminen rajoittunutta. Oikea-aikainen lihas- ja nivelhoito voi auttaa lievittämään kipua ja palauttamaan liikkuvuuden nopeammin. Hoitosuositukset neuvovat pysymään mahdollisuuksien mukaan aktiivisena ja välttämään pitkää vuodelepoa.[2]

Krooninen selkäkipu

Krooniseksi katsotaan yli 12 viikkoa kestävä selkäkipu – jatkuvana tai toistuvina pahenemisvaiheina. Tällöin kivun voimakkuus ei aina kerro kudosvaurion laajuudesta: osuutta voi olla lihastoiminnan muutoksilla, vähäisellä liikkumisella, unella, stressillä ja hermoston herkkyydellä. Voimakas alkuvaiheen kipu ja psyykkinen kuormitus liittyvät suurempaan todennäköisyyteen, että kipu pitkittyy.[1]

Epäspesifinen selkäkipu ja yleiset tekijät

Useimmiten kipua ei voida yhdistää yhteen tiettyyn rakenteeseen. Selkäkipua esiintyy enemmän fyysisesti raskaassa työssä, muiden sairauksien yhteydessä, tupakoivilla ja ylipainoisilla.[1] Kuvantamisessa löytyvät kulumamuutokset tai välilevyjen pullistumat ovat yleisiä myös kivuttomilla ihmisillä, joten ne eivät aina selitä kipua.[1] Jos kipu säteilee jalkaan ja siihen liittyy tunnottomuutta tai heikkoutta, syynä voi olla hermojuuren ärsytys – lue lisää välilevytyrää käsittelevältä sivulta.

Lihakset, jotka voivat aiheuttaa tai ylläpitää selkäkipua

Myofaskiaaliset triggerpisteet voivat aiheuttaa kipua sekä itse lihakseen että kauemmas siitä (heijastekipu). Alla kuvatut kipukuviot perustuvat Travellin ja Simonsin klassiseen myofaskiaalisen kivun käsikirjaan. Poikkileikkaustutkimuksessa epäspesifistä alaselkäkipua sairastavilla todettiin aktiivisia triggerpisteitä useimmin nelikulmaisessa lannelihaksessa, suoliluu-kylkiluulihaksen lanneosassa ja keskimmäisessä pakaralihaksessa.[10] Kivun sijainti yksin ei kerro sen syytä, joten arvioimme lihakset aina yhdessä liikkeen ja esitietojen kanssa.

Nelikulmainen lannelihas (m. quadratus lumborum)

Taivuttaa vartaloa sivulle, vakauttaa lantiota ja alimpia kylkiluita ja osallistuu syvään hengitykseen. Triggerpisteet voivat heijastaa kipua suoliluun harjulle, ristisuoliluunivelen (SI-nivelen) alueelle, pakaraan ja lonkan ulkosivulle. Tyypillinen oire on kipu sängyssä kääntyessä ja ylös noustessa.

Selän ojentajalihakset ja monihalkoiset lihakset (m. erector spinae, mm. multifidi)

Ojentavat selkää, hallitsevat eteentaivutusta ja antavat selkärangalle segmentaalista vakautta. Suoliluu-kylkiluulihaksen lanneosan triggerpisteet voivat heijastaa kipua alas pakaraan; monihalkoisten lihasten pisteet aiheuttavat lähinnä syvää, selkärangan lähellä tuntuvaa kipua, joka voi ulottua ristiluun alueelle. Pitkä eteentaivutus ja raskaiden taakkojen nostaminen kuormittavat niitä eniten.

Keskimmäinen ja pieni pakaralihas (m. gluteus medius, m. gluteus minimus)

Loitontavat reittä ja pitävät lantion tasapainossa yhdellä jalalla seistessä ja kävellessä. Keskimmäisen pakaralihaksen kipu tuntuu suoliluun harjun takaosassa, ristiluun päällä ja pakarassa. Pienen pakaralihaksen triggerpisteet voivat heijastaa kipua reiden ulko- tai takapuolelle ja pohkeeseen asti, joten se voi muistuttaa iskiasta.

Päärynälihas (m. piriformis)

Kiertää reittä ulospäin ja vakauttaa lonkkaniveltä. Triggerpisteet voivat aiheuttaa kipua SI-nivelen alueelle, pakaraan ja reiden takaosaan. Koska iskiashermo kulkee aivan lihaksen vieressä, lihaksen jännitys voi joillakin ärsyttää myös hermoa – lue lisää piriformis-oireyhtymää käsittelevältä sivulta.

Lanne-suoliluulihas (m. iliopsoas)

Vahvin lonkan koukistaja; kiinnittyy lannenikamiin ja osallistuu lannerangan asennon hallintaan. Triggerpisteet voivat heijastaa kipua lannerangan viereen pystysuunnassa, ristiluun yläosaan sekä nivusiin ja reiden etupuolelle. Pitkä istuminen pitää lihaksen lyhentyneessä asennossa.

Miksi kipu jatkuu: mahdolliset mekanismit

Myofaskiaaliset triggerpisteet. Ylikuormittuneeseen lihakseen voi muodostua aristavia, kireitä kyhmyjä, jotka aiheuttavat paikallista ja heijastuvaa kipua. Tutkimuksessa suurempi aktiivisten triggerpisteiden määrä oli yhteydessä voimakkaampaan kipuun ja huonompaan unen laatuun.[10]

Suojaava lihasjännitys. Akuutissa kivussa lihakset jännittyvät refleksinomaisesti liikkeen rajoittamiseksi. Lyhytaikaisesti tämä on suojaava reaktio, mutta jos jännitys jatkuu, se voi itse ylläpitää kipua ja tehdä liikkumisesta varovaista ja jäykkää.

Heikentynyt liikkuvuus ja kuormituksen sieto. Kivun vuoksi liikutaan vähemmän, selkärangan ja lonkkien liikkuvuus vähenee ja lihasten kestävyys heikkenee. Tämä voi vaikeuttaa arkea ja edistää pahenemisvaiheita. Lihasjännityksen vapauttaminen ja nivelten liikkuvuuden palauttaminen auttavat tekemään liikkumisesta taas vapaampaa.

Hermoston herkistyminen. Kroonisessa kivussa keskushermosto voi herkistyä kipuviesteille (sentraalinen herkistyminen): kipua voi syntyä pienemmästä kuormituksesta ja se voi levitä laajemmalle alueelle. Tähän voivat vaikuttaa uni, stressi ja liikkumisen pelko. Se ei tarkoita, että kipu olisi „kuviteltua“, vaan että kipujärjestelmän herkkyys on muuttunut – siksi krooniseen kipuun sopii asteittainen ja rauhallinen lähestymistapa.

Miten menetelmämme voivat auttaa

Lääkinnällinen hieronta

Kohdennetut pehmytkudostekniikat voivat vähentää lihasjännitystä, parantaa paikallista verenkiertoa ja mekanoreseptoreita stimuloimalla lievittää kivun kokemista. Hoitosuositukset mainitsevat hieronnan yhtenä suositelluista lääkkeettömistä hoidoista.[3][4]

Triggerpisteterapia

Hallittu painelu (iskeeminen kompressio) ja sitä seuraava venytys kohdistuvat triggerpisteisiin nelikulmaisessa lannelihaksessa, pakaralihaksissa ja muissa kipua heijastavissa lihaksissa. Tavoitteena on vähentää lihaksen arkuutta ja heijastekipua.

Syväkudoshieronta

Hidas ja syvempi käsittely ulottuu syvempiin lihaskerroksiin ja sidekudokseen, esimerkiksi pitkään jännittyneiden selän ojentajalihasten ja pakaralihasten alueella. Sopii paremmin krooniseen kuin hyvin akuuttiin kipuun.

Manuaalinen terapia (HVLA)

Lyhyt, pienen amplitudin impulssi liikerajoitteiseen selkärangan segmenttiin tai SI-niveleen voi mekanoreseptorien kautta vähentää suojaavaa lihasjännitystä ja kipua. Ennen HVLA-tekniikkaa teemme aina perusteellisen arvion ja testit. Tarvittaessa käytetään pehmeämpiä mobilisaatiotekniikoita.

Korkeaintensiteettinen magneettiterapia (EMTT)

Magneettikenttä ulottuu syvälle kudoksiin, minne käsi ei yllä. Se voi parantaa verenkiertoa ja solujen aineenvaihduntaa sekä vähentää lihasjännitystä. Hoito on kivuton ja sen voi yhdistää käsin tehtäviin tekniikoihin.

Paineaaltohoito (ESWT)

Akustiset impulssit kohdistetaan kipeisiin lihaksiin ja jänteiden kiinnityskohtiin. Ne voivat vähentää kivun tuntemusta ja triggerpisteiden arkuutta sekä parantaa paikallista verenkiertoa.

Kinesioteippaus

Elastinen teippi antaa iholle jatkuvaa palautetta ja voi tukea liikkeen hallintaa ja varmuutta liikkumiseen hoitokertojen välillä.

Mitä tutkimukset osoittavat

Alla on yhteenveto systemaattisista katsauksista, meta-analyyseistä, satunnaistetuista tutkimuksista ja hoitosuosituksista, jotka tukevat käyttämiämme menetelmiä.

Hieronta: kivun lievitys ja parempi liikkuvuus

Cochrane-katsaus (25 tutkimusta, 3 096 osallistujaa) totesi, että subakuutissa ja kroonisessa alaselkäkivussa hieronta vähensi kipua ja paransi toimintakykyä enemmän kuin passiivinen verrokki; vakavia haittoja ei raportoitu.[5]

Manipulaatio akuutissa selkäkivussa

Meta-analyysi (15 tutkimusta, 1 711 potilasta) yhdisti selkärangan manipulaation akuutissa alaselkäkivussa kivun vähenemiseen ja toimintakyvyn paranemiseen.[6]

Manipulaatio kroonisessa selkäkivussa

Meta-analyysi (47 tutkimusta, 9 211 osallistujaa) totesi, että kroonisessa alaselkäkivussa selkärangan manipulaatio vähensi kipua ja paransi toimintakykyä yhtä hyvin kuin muut suositellut hoidot.[7]

Hoitosuositukset

American College of Physicians -järjestön suositus neuvoo suosimaan akuutissa ja subakuutissa selkäkivussa lääkkeettömiä hoitoja, kuten hierontaa, manipulaatiota, pinnallista lämpöä tai akupunktiota.[4] NICE-suositus nimeää manuaalisen terapian (manipulaatio, mobilisaatio tai hieronta) suositelluksi vaihtoehdoksi selkäkivun hoidossa.[3]

Paineaaltohoito kroonisessa selkäkivussa

Meta-analyysi (12 satunnaistettua tutkimusta, 632 potilasta) totesi, että ESWT vähensi kipua ja paransi lannerangan toimintakykyä 4 ja 12 viikon kohdalla enemmän kuin vertailuhoidot, eikä vakavia haittoja havaittu.[8]

Sähkömagneettinen transduktioterapia (EMTT)

Satunnaistetussa tutkimuksessa epäspesifistä alaselkäkipua sairastavilla kipu ja toimintakyvyn haitta vähenivät molemmissa ryhmissä, mutta tavanomainen hoito yhdessä 8 EMTT-hoitokerran kanssa tuotti paremmat tulokset kuin pelkkä tavanomainen hoito.[9]

Kinesioteippi

Meta-analyysi (10 tutkimusta, 627 osallistujaa) osoitti, että kroonisessa alaselkäkivussa kinesioteippaus paransi arjen toimintakykyä (toimintakyvyn haitan mittarit). Käytämme teippiä tukemaan hoitoa hoitokertojen välillä.[11]

Miten hoito etenee

1. 1. Keskustelu ja arvio

Ensimmäisellä käynnillä keskustelemme kivun alkamisesta, kestosta ja luonteesta, tarkistamme hälytysmerkit ja vasta-aiheet sekä arvioimme liikkuvuuden ja lihakset. Jos jokin viittaa lääkärin tutkimuksen tarpeeseen, suosittelemme hakeutumaan ensin lääkäriin.

2. 2. Aktiivinen hoitovaihe

Hoitokerrat ovat 4–7 päivän välein. Menetelmät valitaan löydösten perusteella: esimerkiksi lääkinnällinen hieronta ja triggerpisteterapia, tarvittaessa manuaalinen terapia, magneetti- tai paineaaltohoito. Jokaisen käynnin alussa arvioimme, miten keho reagoi edelliseen hoitoon, ja muokkaamme suunnitelmaa.

3. 3. Liikkeen ja kuormituksen palauttaminen

Kivun helpottaessa keskitymme lihasjännityksen vapauttamiseen ja liikkuvuuden palauttamiseen sekä annamme neuvoja arkiliikkumiseen. Hoitokertojen määrä riippuu tilanteesta ja siitä, miten reagoit hoitoon.

4. 4. Ylläpitovaihe

Aktiivisen hoidon jälkeen säännölliset ylläpitokäynnit auttavat säilyttämään tuloksen ja ehkäisemään pahenemisvaiheita; ajan voi sopia tarpeen mukaan.

Mitä voit tehdä itse

  • Pysy mahdollisuuksien mukaan liikkeellä – lyhyet kävelyt ovat yleensä parempi vaihtoehto kuin pitkä vuodelepo.[2]
  • Akuutissa kivussa pinnallinen lämpö (esimerkiksi lämpötyyny) voi lievittää kipua.[4]
  • Vaihda pitkään istuessasi asentoa usein ja nouse välillä hetkeksi seisomaan.
  • Lisää kuormitusta vähitellen ja vältä pitkää paikallaanoloa.
  • Kiinnitä huomiota uneen ja stressiin, sillä ne vaikuttavat kivun kokemiseen.
  • Jos kipu ei helpota muutamassa viikossa, pahenee tai ilmenee hälytysmerkkejä, hakeudu lääkäriin.

Varaa aika arvioon

Jos selkäkipu rajoittaa arkeasi, aloitamme keskustelulla ja arviolla ja laadimme sinulle sopivan hoitosuunnitelman. Vastaanotto on Viimsin sairaalassa (Ravi tee 4) ja Pärnussa (Rüütli 47); terapeuttina toimii Roman Gussev, tason 6 ammattitutkinnon suorittanut hierontaterapeutti, jolla on myös hoitoalan koulutus.

Usein kysytyt kysymykset

Kyllä, jos hälytysmerkkejä ei ole. Akuutissa kivussa työskentelemme hellävaraisemmin ja keskitymme suojaavan lihasjännityksen vähentämiseen. Jos kipu alkoi vamman jälkeen, hakeudu ensin lääkäriin; jos nivusissa on tunnottomuutta tai virtsarakon tai suolen toiminnassa on uusia häiriöitä, soita 112 tai hakeudu heti päivystykseen.
Se riippuu kivun kestosta ja syistä sekä siitä, miten keho reagoi hoitoon. Aktiivisessa vaiheessa hoitokertojen väli on 4–7 päivää, ja jokaisen käynnin alussa arvioimme tilanteen ja tarkennamme suunnitelmaa. Kroonisessa kivussa muutokset tapahtuvat yleensä hitaammin kuin akuutissa.
Epäspesifisessä selkäkivussa kuvantaminen ei yleensä ole tarpeen, eivätkä hoitosuositukset suosittele sitä rutiininomaisesti. Jos sinulla on aiempien tutkimusten tuloksia, ota ne mukaan. Hälytysmerkkien yhteydessä lääkärin arvio on välttämätön.
Naksahdus (kavitaatio) on kaasun vapautumista nivelnesteessä, eikä se kerro, onnistuiko tekniikka. Ennen HVLA-tekniikkaa teemme aina perusteellisen arvion ja testit.
Kyllä, selkäkivun uusiutuminen on yleistä. Riskiä voivat pienentää säännöllinen liikkuminen, kuormituksen asteittainen lisääminen ja asennon vaihtelu pitkään istuessa. Jos kipu uusiutuu, kannattaa hakea apua ajoissa, ennen kuin kipu pitkittyy.

Liittyvät palvelut ja aiheet

Lähteet

  1. Hartvigsen J, Hancock MJ, Kongsted A, et al. What low back pain is and why we need to pay attention. Lancet. 2018;391(10137):2356-2367. doi.org/10.1016/S0140-6736(18)30480-X
  2. Foster NE, Anema JR, Cherkin D, et al. Prevention and treatment of low back pain: evidence, challenges, and promising directions. Lancet. 2018;391(10137):2368-2383. doi.org/10.1016/S0140-6736(18)30489-6
  3. National Institute for Health and Care Excellence (NICE). Low back pain and sciatica in over 16s: assessment and management. NICE guideline NG59. 2016 (last updated 2026). www.nice.org.uk/guidance/ng59
  4. Qaseem A, Wilt TJ, McLean RM, et al. Noninvasive Treatments for Acute, Subacute, and Chronic Low Back Pain: A Clinical Practice Guideline From the American College of Physicians. Ann Intern Med. 2017;166(7):514-530. doi.org/10.7326/M16-2367
  5. Furlan AD, Giraldo M, Baskwill A, et al. Massage for low-back pain. Cochrane Database Syst Rev. 2015;(9):CD001929. doi.org/10.1002/14651858.CD001929.pub3
  6. Paige NM, Miake-Lye IM, Booth MS, et al. Association of Spinal Manipulative Therapy With Clinical Benefit and Harm for Acute Low Back Pain: Systematic Review and Meta-analysis. JAMA. 2017;317(14):1451-1460. doi.org/10.1001/jama.2017.3086
  7. Rubinstein SM, de Zoete A, van Middelkoop M, et al. Benefits and harms of spinal manipulative therapy for the treatment of chronic low back pain: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ. 2019;364:l689. doi.org/10.1136/bmj.l689
  8. Liu K, Zhang Q, Chen L, et al. Efficacy and safety of extracorporeal shockwave therapy in chronic low back pain: a systematic review and meta-analysis of 632 patients. J Orthop Surg Res. 2023;18(1):455. doi.org/10.1186/s13018-023-03943-x
  9. Krath A, Klüter T, Stukenberg M, et al. Electromagnetic transduction therapy in non-specific low back pain: A prospective randomised controlled trial. J Orthop. 2017;14(3):410-415. doi.org/10.1016/j.jor.2017.06.016
  10. Iglesias-González JJ, Muñoz-García MT, Rodrigues-de-Souza DP, et al. Myofascial trigger points, pain, disability, and sleep quality in patients with chronic nonspecific low back pain. Pain Med. 2013;14(12):1964-1970. doi.org/10.1111/pme.12224
  11. Li Y, Yin Y, Jia G, et al. Effects of kinesiotape on pain and disability in individuals with chronic low back pain: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Clin Rehabil. 2019;33(4):596-606. doi.org/10.1177/0269215518817804

Tieto ei korvaa lääkärin arviota eikä diagnoosia; hälytysmerkkien tai pahenevan kivun yhteydessä hakeudu lääkäriin.